Aamupaino tänään: 82 kiloa. No, vähän alle, mutta en kehtaa alkaa sitä kaunistelemaan, 20 siinä on liikaa ja uuden lääkkeen myötä YHTÄÄN lisää ei saa tulla tai tabut lähtee vaihtoon. Vielä kaksi päivää, ja eka tabu menee kurkusta alas.

Ylipainosta huolimatta jaksan kilpailla eräässä urheilulajissa, mutta todellakin etenemismahdollisuudet ja halut lajissa on niin kovat, että tästä ei enää löystytä!

Heräsin aamulla yllättävän pirteänä, mietin, miten näin voi olla ja katson kännykästä kelloa: 5:58... Takas unille, ei tämä ole ihmisten aika nousta. Uus herätys about 8:05. Nukkumaan oli käyty joskus yhden jälkeen, joten jatkoin vielä reilun tunnin, mutta ihmeen hyvissä voimin sai tänäaamuna itsensä sängyltä ylös. Normaalisti sitä herää pää niin pilvessä ja tiedostamattomassa tilassa, ettei päivemmällä enää muista nousseensa.

Kävin suihkussa, koska tänään pitää näyttäytyä ihmisten ilmoilla ja sain jopa pestyä vessan! Se on ollut jo kolmatta viikkoa niin törkyinen, että mua on kuvottanut itseänikin käydä siellä, mutta nyt se hohtaa puhtauttaan. Muu kämppä ei todellakaan niin tee, mutta en jaksa alkaa mihinkään urakkaan, tiedän, että innostus loppuisi saman tien, kun kaivan imurin kaapista.

Pitäis syödä. Ei tee mieli, mutta pitäis. Iltaisin taas tekee ihan kamalasti mieli VAIN syödä ja unohtaa kaikki muu, mitä kropassa tapahtuu. Puskea mielestä paha olo, nauttia mauista. Jos teen jotain poikkeuksellisen hyvin, palkitsen itseni ruoalla. Jos taas epäonnistun, syön lohduttaakseeni itseäni. En osaa käsitellä tunteitani, joten patoan ne sisälleni ja keksin jotain muuta, minkä avulla unohdan ne hetkeksi.