Aamupaino 81 kiloa.

En ole jaksanut päivitellä, kun on ollut kiireitä ja melko tunnoton olo monta päivää. Siis semmoinen harmaa, tasapaksu olotila. Välillä olen räjähtänyt sekunnin murto-osassa koirille, ja kohta taas ihan rauhallinen. Ei vielä auta tuo lääkitys, mutta onneksi ei ole sivuvaikutuksiakaan.

Mä olen multisairas ihminen, ollut jo teini-ikäisestä saakka. Väsyttää olla sekundaa. Mietin illalla mun henkilökohtaista vikalistaani ja se näyttää kutakuinkin tällaiselta:

- Homeallergia
    saa aikaan vuotavan nenän, ainaisen liman kurkussa, yskän, vuotavat mutta silti kuivat ja kutiavat silmät, johti astmaan
- Keskivaikea astma
    vaikeuttaa liikuntaa, vaivaa erityisesti kuivalla säällä ja pakkasella, käheä ääni, heikentynyt hajuaisti
- Ruoansulatusvaivat
    usein toistuva ärsyttävä närästys
- Endometrioosi
    kivut alavatsassa, kohdussa, munasarjoissa, peräsuolessa, virtsakivut, pidätysvaikeus, kasvaimet pitkin sisäsynnyttimiä, pakko käyttää hormonaalista ehkäisyä hoitona (hormonaalinen ehkäisy aiheuttaa mielialavaihteluita, turvotusta ja pahentaa kipuja)
- Nivelkivut
    ei voi diagnosoida reumasairaudeksi, kun ei ole veressä reumatekijää, en voi kirjoittaa käsin, sormet, varpaat ja niska kipeytyvät herkästi eivätkä kestä jatkuvaa yksipuolista rasitusta, nivelet naksuvat ja menevät paikoiltaan
- Depressio
    elämänilo on joskus hakusessa, onneksi ystävät ja lemmikit ylläpitävät sitä
- Likinäkö
    parantumassa

Perheessä rasitteena ovat lisäksi aikuisiän diabetes, korkea kolesteroli sekä verenpaine, alkoholismi sekä syövät.

Jos olisin rotukoira, minua ei todellakaan käytettäisi jalostukseen. ;)

Joskus mietin, että eikö tässä ole jo tarpeeksi katkaisemaan kamelin selkää, mietin siis, miksi en ole itsemurha-altis, eikö heppoisemmistakin syistä ole elämiä lopetettu oman käden kautta? Ehkä mä vaan haluan olla kuitenkin hyödyksi ja koen että minulla on vielä saatavaa elämältä, paljonkin. Lisäksi kun olen nuorena vierestä kokenut itsemurhan ja nähnyt, mitkä seuraukset sillä oli uhrin läheisille... en toivo sitä tuskaa kellekään. Ei mulla silti ole mitään velvollisuutta elää, vaan etuoikeus, mahdollisuus. En mä myöskään elä muita varten, vaan haluan vielä kokea asioita, tuntea, pohtia, nähdä, haistaa ja maistaa.