Jaha, se on taas maanantai. Aloitin eilen uuden lääkkeen, ei vielä sivuvaikutuksia.

Eilinen aamupaino oli 82 kiloa, tänaamuista en muistanut katsoa, olen jo ehtinyt syömään ja pukemaan, joten se on enemmän nyt, eikä paljoa kiinnosta nähdä niin suuria lukuja vaa'alla.

Viikonloppu meni ihan ookoo, harrastusten parissa tuli ruoskittua itseä ja hikihän siinä lensi. Eilen oli kaksi kisastarttia ja olen erittäin tyytyväinen molempiin, vaikkei tuloslistoilla riehutakaan. Unohtelen kovasti asioita, jopa treenejä. Se vähän huolettaa, kun tuntuu että pienimmätkin jutut saa pistää kalenteriin ja muistilappuihin että varmasti muistaa ne.

Aika neutraali olo noin muuten, ei erityisen iloinen, ei erityisen surullinen. Aika tylsää. Heräilen öisin jatkuvasti, sillä on niin kuuma. Iltaisin saan unta, jos ennen nukahtamista pelaan, luen tai katson telkkaria. Jos vain päätän mennä nukkumaan, pesen hampaat ja käyn levolle, ei uni tule todellakaan. Usein herään ekan kerran just suden hetkellä siinä neljän maissa ja siitä sit parin tunnin välein, kunnes tuntuu oikeesti siltä, että voi jo nousta.

Päätä särkee, saatoin eilen saada liikaa aurinkoa. Uuden lääkkeen kanssa ei voi käyttää asaa eikä ibua, joten parasetamolia täytynee käydä ostamassa. Kaapissa on myös pari siideriä, joiden kohtalo on epäselvä, kun uuden lääkkeen kanssa alkoholi ei sovi.

Vielä kaksi viikkoa saikkua, ajatus töihinpaluusta tuntuu kaukaiselta mutta myös pelottavalta. Koetan vain ajatella kaikkea kivaa, mitä olen suunnitellut tekeväni ennen sitä. Ai niin! Yks asia harmittaa, veriryhmänä verta tarvittaisiin kovasti, enkä tietenkään voi nyt juuri luovuttaa. Harmi, hemoglobiinikin on taas niin korkealla, että ois ollu varaa antaakin.